Auto – näytelmä kolmessa näytöksessä
Kirjoittanut: Jani Grönberg
Henkilöt:
Matti Vauramo, apulaiskaupunginjohtaja, liikuntatoimi
Timo Möttölä, hänen sihteerinsä
Leila Sjöblom, toimittaja, Kaupungin sanomat
Näytelmä perustuu fiktioon ja kaikki yhteydet todellisiin tai kuviteltuihin henkilöihin ja tapahtumiin
ovat täysin sattumanvaraisia. Kuitenkin kirjoittajaa on inspiroinut
Helsingin Sanomien artikkeli 21.3.2013 ”Helsingin liikuntajohtaja haluaa auton,
jonka päästöt ylittävät rajat”, http://www.hs.fi/kaupunki/Helsingin+liikuntajohtaja+haluaa+city-maasturin/a1363796042799
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
7.1.2013, paikka apulaiskaupunginjohtajan toimisto
MÖTTÖLÄ: Katsotaanko sitten tämän viikon kalenteria.
Keskiviikkona 9-12 teillä on öljyntorjuntaryhmän valmiusraportin läpikäynti ja
budjetointikeskustelu, iltapäivällä sitten…
VAURAMO: Öljyntorjuntaryhmän? Oletko varma, että katsot
oikean henkilön kalenteria?
MÖTTÖLÄ: Kuten olen Teille kertonut, kaupunginvaltuusto on
päättänyt 5.4.2001, että Helsingin öljyntorjunta-asiat ovat liikuntaviraston
vastuulla.
VAURAMO: Mikähän järki siinäkin mahtaa olla… Liikuntaahan se
sisältää Pelastuslaitoksenkin toiminta, vaan ei sitä täällä ole. No, ei kai
sille tässä vaiheessa mitään voi… Onko muuta?
MÖTTÖLÄ: Pitäisi taas jossain vaiheessa varata vuosihuolto
ja katsastus teidän autollenne, mutta siinä ei ole kiirettä, kunhan kevään
aikana.
VAURAMO: Taasko? Se rotiskohan on jo yli 5 vuotta vanha.
Eikö me olla vieläkään saatu sitä vaihdettua?
MÖTTÖLÄ: Kuten muistamme, kaupunki tiukensi hankintasäännön
rajoituksia sekä auton hinnan että päästörajoitusten suhteen. Emme ole
löytäneet markkinoilta sellaista citymaasturia, joka mahtuisi uusiin rajoihin.
VAURAMO: Tämä on todella säälittävää. Kyllä kaverit
yksityisellä puolella nauraisi, jos kertoisin että meillä on johtajilla samat
säännöt kuin duunareilla. Muutenkaan en kehtaisi enää yhtään vuotta ajaa sillä
vanhalla romulla, toiset vaihtaa joka vuosi ja kaupungillakin sentään neljän
vuoden välein… Hei Möttölä!
MÖTTÖLÄ: Herra apulaiskaupunginjohtaja.
VAURAMO: Nyt mä sen keksin! Jos kerran meillä on vastuulla
öljyntorjunta, niin kyllähän siihen pitää olla myös asianmukaiset vermeet!
Laitetaan uusi hakemus ja sanotaan, että se tulee osittaiseen hälytysajoneuvokäyttöön,
sitten eivät työsuhdeauton rajoitukset sitä koske.
MÖTTÖLÄ: Kaikella kunnioituksella, herra
apulaiskaupunginjohtaja, en pidä kovin todennäköisenä, että tuo perustelu
johtaisi toivottuun lopputulokseen.
VAURAMO: No, ei se ota, jos ei annakaan. Laitetaan vaan uusi hakemus
vetämään, ei siinä mitään häviä. Ja Möttölä…
MÖTTÖLÄ: Herra apulaiskaupunginjohtaja…
VAURAMO: Kipaise jostain lainaksi haalarit, kypärä ja
kumisaappaat. Laitetaan vetävä kuva hakemukseen liitteeksi.
TOINEN NÄYTÖS
20.3.2013, apulaiskaupunginjohtajan toimisto
Puhelin soi. VAURAMO vastaa.
VAURAMO: Apulaiskaupunginjohtaja Vauramo.
SJÖBLOM: Täällä puhuu Leila Sjöblom Kaupungin Sanomista.
Onko teillä hetki aikaa?
VAURAMO: No ainahan aikaa on median edustajille. Miten voin
auttaa?
SJÖBLOM: Meidän tietoomme on tullut, että olette hakenut
uutta työsuhdeautoa, pitääkö tämä paikkansa?
VAURAMO: Juu, edellinen onkin ollut käytössä jo reippaasti yli
ohjesäännön vaatiman ajan. Mutta näinä aikoina pitää itse kunkin osallistua
säästämiseen.
SJÖBLOM: Oletteko tietoinen, että kaupungin säännön mukaan
uusien työsuhdeautojen päästöjen määrä voi olla maksimissaan 100g/km.
Ehdottamanne malli ei ole lähelläkään tuota, ja on se aika kalliskin.
VAURAMO: Kuulkaas nyt, minulla on aina mielessäni
veronmaksajien etu. Kyllähän toimittaja tietää, että minun
vastuualueellani on myös kaupungin öljyntorjunta?
SJÖBLOM: Itse asiassa en tiennyt.
VAURAMO: Ensi kerralla kannattaa ottaa taustoista paremmin selvää.
Toimittaja varmasti ymmärtää, että öljyvahinko ei katsoa kelloa eikä kalenteria.
Helsingissä ne yleensä tuppaavat osua merenrannoille. Kun sellainen tulee
kohdalle, niin silloin on kiire eikä auta mennä jollain hybridillä, jonka voi
joutua jättämään kilometrien päähän ja sitten ruveta kävelemään. Jos ei omalla
autolla pääse, ei ole muuta vaihtoehtoa kun ostaa erikseen toinen auto, jolla
pääsee perille saakka. Toimittajallekin on varmasti selvää, että kahden auton päästöt
olisi yhteensä reippaasti yli 200g/km ja hankintahintakin korkeampi, eli kyllä
tässä on koko ajan kaupungin kokonaistaloudellinen etu mielessä.
SJÖBLOM: Tuota näkökulmaa en tosiaan ajatellut. Sattuuko
tuollaisia tilanteita useinkin?
VAURAMO: Herran kiitos, ei ole vielä Helsingin kohdalle osunut.
Mutta minulla on kuitenkin kuva, jonka voisi lehteen laittaa.
SJÖBLOM: Herra apulaiskaupunginjohtaja, kiitos
haastattelusta.
VAURAMO: Kiitos.
KOLMAS NÄYTÖS
21.3.2013, apulaiskaupunginjohtajan toimisto.
VAURAMO lukee Kaupungin Sanomia. MÖTTÖLÄ istuu viereisessä huoneessa. Huoneiden välinen ovi on auki.
VAURAMO: Möttölä!
MÖTTÖLÄ saapuu.
MÖTTÖLÄ: Herra apulaiskaupunginjohtaja.
VAURAMO: Varaa vaan se vuosihuolto ja katsastus autolle, niin
kuin puhuttiin… Muuten, mikäs se meidän säästötavoite tälle vuodelle oli?
MÖTTÖLÄ: Viisi miljoonaa euroa, herra
apulaiskaupunginjohtaja.
VAURAMO: Möttölä, ottakaapa selvää, ketkä virastossa
tuntevat Kaupungin Sanomien toimittajia. Laitetaan nyt säästötalkoot reippaasti
liikkeelle, minulla on semmoinen kutina, että meillä on hallintoporras turhan
raskaasti miehitetty. Niin kuin olen aina sanonut, meidän pitää kohdella veronmaksajien
rahoja kuten omiamme.
MÖTTÖLÄ: Asia selvä, herra apulaiskaupunginjohtaja.
LOPPU.
