lauantai 12. lokakuuta 2013

Poliittista draamaa (osa 1)

Olen ollut poliittisen TV-viihteen ystävä siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran näin vieläkin lajissaan ylittämättömän BBC:n tuottaman "Kyllä, herra ministeri". Sarjaa kiiteltiin siitä, että vaikka se on lajissaan komedia, se kuvaa yllättävän realistisesti päätöksentekoa kulissien takana.

Sarjaa sai ansaitun jatko-osan, ja BBC on tietenkin kunnostautunut senkin jälkeen sekä poliittisella komedialla (esim. ""Politiikan nappula") sekä draamalla, kuten alkuperäinen "House of Cards". 2000-luvulla mainioita tuotantoa on tullut myös muualta, kuten tanskalainen "Vallan linnake" tai Netflixin uudempi versio House of Cardsista.

Paitsi että olen näiden ohjelmien parissa viihtynyt, olen myös niistä oppinut. Usein toistuva manööveri on poliittisen vastustajan pakottaminen eroamaan. Oikein toteutettuna tällä tempulla päästään eroon hankalasta tyypistä ilman, että hän oikeastaan ehtii tajuta, mikä häneen iski. Temppuun tarvitaan vähintään neljä erilaista roolia.
  • Pääsuunnittelija on koko homman aivo, joka kokemuksellaan ja kontakteillaan suunnittelee ja toteuttaa operaation. Hän on usein yksi draaman päähenkilöistä tai joskus häntä avustava spin doctor. Pääsuunnittelijan nimi tai rooli ei koskaan näy julkisuuteen eikä tempun kohde saa selvillä kuka oli homman takana. Ulospäin tapahtumaketju näyttää sattumanvaraiselta, vaikka todellisuudessa merkittävimmät asiat on suunniteltu kellontarkasti.
  • Sisäpiirin henkilö on ihminen, jolla on operaation kohdetta vahingoittavaa tietoa. Tämä tieto ei voi olla itsessään kovin vaarallista, koska muuten se voitaisiin vain julkistaa ja koko manööveri olisi täysin tarpeeton. Operaation kauneus ja pääsuunnittelijan ammattitaito näkyy siinä, miten tätä harmitonta tietoa käyttämällä vastustaja pystytään kampeamaan ulos. Sisäpiirin henkilö luovuttaa tietonsa joko katkeruudesta tai hänet huijataan siihen.
  • Mediakontakti on pääsuunnittelijan luottotoimittaja, jolle luovutetaan sopivaa tietoa oikeaan aikaan. Onnistumisen kannalta on olennaista, että mediakontakti ei lähde sooloilemaan, vaan tiputtelee tietoa sovitussa laajuudessa ja sovitussa aikataulussa. 
  • Poliittinen kontakti taas jakaa tietoa julkisuudelta piilossa ja vaikuttaa niihin avainhenkilöihin, joiden tuki on välttämätöntä kohteen jatkamiseen toiminnassaan. Julkisuuteen näkyvä mediakohu on välttämätön mutta ei riittävä osa operaation varmistamiseen; yhtä tärkeää on saada kohteen "esimies" (esim. pääministeri/presidentti/puheenjohtaja) uskomaan, että hänelle helpointa on vaihtaa kohde toiseen (tai antaa vaihtua).
Juonen onnistumisen kannalta on tärkeää, että kohde pystytään yllättämään täysin eikä hänelle anneta mahdollisuutta reagoida tai valmistautua puolustumaan. Koska sisäpiirin henkilön tieto ei ole kovin merkityksellistä (kuten sanottu, muuten koko operaatiota ei tarvittaisi), operaation onnistuminen on epätodennäköistä, jos kohde ei tee virheitä puolustauessaan. Tämän takia operaatioon kuuluu hyökkääminen useammasta suunnasta (mediakontakti ja poliittinen kontakti), informaation (josta osan tarkoitus on harhauttaa) jakaminen tipoittain ja jatkuva kiire ja paine.

Meillä sivustakatsojilla on nyt ollut harvinainen tilaisuus nauttia tämän manööverin oikeaoppisesta toteutuksesta ministeri Hautalan eroon johtaneissa tapahtumissa. Harmi vain, että ainakin vielä osa pääsuunnittelijan henkilöllisyys ja motiivi on piilossa, koska vain näkemällä jäävuori kokonaisuudessaan eikä vain sen huippua voi tästä taideteoksesta nauttia täysin.

Tässä asiassa sisäpiirin tieto on se, että ministeri Hautala on ollut sitä mieltä, että Arctia Shippingin ei tulisi jättää rikosilmoitusta mielenosoituksesta, jotka Greenpeacen jäsenet järjestivät maaliskuussa, ja välittänyt tiedon avustajansa kautta yhtiön johdolle. Kyseisessä tapahtumassa (jota ei tule sotkea Greenpeacen myöhempään mielenosoitukseen) ei aiheutettu vahinkoa eikä paikalla ollut poliisi katsonut tarpeelliseksi edes ottaa osallistujien nimiä ylös, mistä voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä mahdollisen rikkomuksen vakavuudesta. 

Olisiko yhtiön etu edellyttänyt rikosilmoituksen tekemistä? Vaikeaa nähdä, mitä hyötyä yhtiölle tai valtio-omistajan edustajina veronmaksajille olisi käynnistää prosessi, joka erittäin epätodennäköisesti ei johda tuomioon, kun poliisinkin kanta on ollut, että rikosilmoitusta ei kannata tehdä. Tämän seikan esille tuomista yhtiön johdolle on sinänsä vaikeaa pitää tuomittavana - tosin tässä tapauksessa on huomauttamista siitä, miten se viestittiin yhtiölle. Kuitenkin on vaikeaa väittää, että Hautala olisi neuvoa antaessaan toiminut jotenkin yhtiön etua vastaan tai puuttunut oikeudelliseen prosessiin, joka ei ollut edes käynnistynyt. 

Julkisuudessa nähtynä tapahtumien kulku on seuraava. Keskiviikkona 9.10. klo 6.05 Iltalehden toimittaja Pekka Tiinanen julkaisee uutisen otsikolla Hautala esti rikosilmoituksen. Pekka Tiinanen esittää draamassa mediakontaktin roolia. Juttu itsessään ei vaikuta kovin merkitykselliseltä tai hälyttävältä. "Sattumalta" Hautala on julkaisun aikaan matkalla Washingtoniin, mutta hänet on tavoitettu välilaskun aikana. Tässä vaiheessa on toimittajan uskottavuuden kannalta tärkeää, että voidaan sanoa, että kohteeseen on oltu yhteydessä, mutta että kohdetta ei tarpeettomasti hälytetä.

Seuraavassa vaiheessa huomaamme, että poliittinen kontakti ei laiskotellut. Useat kansanedustajat ovat vaatimassa ministerin eroa, esim. SDP:n Jukka Kärnä klo 10.04. Manööverin kannalta on olennaista, että
1) Poliittinen kontakti saa mukaan nimiä kaikista puolueista eikä vain perussuomalaisista, koska siinä, että perussuomalaiset arvostelevat vihreiden ministeriä ei ole mitään uutiskynnyksen ylittävää
2) nämä kansanedustajat saavat muutakin tietoa kuin mitä lehdessä lukee. Onko mahdollista, että vakavasti otettavat kansanedustajat tarttuisivat näin heppoiseen juttuun? Ehkä, mutta aika epätodennäköistä että muutaman tunnin kuluttua julkaisusta vain kyseisen lehtijutun lukemalla heitä olisi näin paljon. Poliittisen kontaktin tehtävä on vakuuttaa asianosaiset, että tässä on pitävät todisteet, paljon muutakin takana ja nyt kohde saadaan oikeasti lähtemään.
3) kohde ei pääse sammuttamaan tulipaloa heti alkuunsa (kun kello on Suomessa klo 10 aamulla on se Washingtonissa 3). Onnistumisen kannalta on tärkeää, että jos itse teko ei ole sellainen, josta lentäisi pihalle, kohteen täytyy jollain lailla epäonnistua sen selvittämisessä. Tämä nähtiin (tosin varmaan suunnittelemattomasti) Ilkka Kanervan kohdalla. Vastustajan epäonnistumista voidaan edesauttaa aiheuttamalla mahdollisimman suuri paine, hämäämällä ja kiireellä. Se, että tapahtuman julkaisu osui 1,5 vuoden päähän itse tapahtumasta juuri nyt, on osoitus pääsuunnittelijan taitavuudesta.

Poliittinen kontakti jakaa myös, todennäköisesti välikäsien kautta, samaa viestiä pääministeri Kataiselle. Katainen on päivän mittaan arvatenkin yhteydessä myös Hautalaan. Eri suunnista tuleva ristiriitainen informaatio saa pääministerin varovaiseksi ja epäilemään, että asiassa on jotain isompaa takana.

Viestin toisessa osassa (jos kirjoitan sellaisen) kommentoin tapahtumaketjun loppuosaa, omistajaohjausosaston silloisen ylijohtajan Pekka Timosen toimintaa sekä käsitystäni, että vaikka Arctia Shippingin johto on osallisena tässä prosessissa, se on sitä vain sisäpiirin henkilön roolissa eikä sillä ole kyvykkyyttä tai kontakteja toimia koko hankkeen ohjaajana.


torstai 21. maaliskuuta 2013

Auto - näytelmä kolmessa näytöksessä


Auto – näytelmä kolmessa näytöksessä
Kirjoittanut: Jani Grönberg
Henkilöt:
Matti Vauramo, apulaiskaupunginjohtaja, liikuntatoimi
Timo Möttölä, hänen sihteerinsä
Leila Sjöblom, toimittaja, Kaupungin sanomat
Näytelmä perustuu fiktioon ja kaikki yhteydet todellisiin tai kuviteltuihin henkilöihin ja tapahtumiin ovat täysin sattumanvaraisia. Kuitenkin kirjoittajaa on inspiroinut Helsingin Sanomien artikkeli 21.3.2013 ”Helsingin liikuntajohtaja haluaa auton, jonka päästöt ylittävät rajat”, http://www.hs.fi/kaupunki/Helsingin+liikuntajohtaja+haluaa+city-maasturin/a1363796042799

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
7.1.2013, paikka apulaiskaupunginjohtajan toimisto
MÖTTÖLÄ: Katsotaanko sitten tämän viikon kalenteria. Keskiviikkona 9-12 teillä on öljyntorjuntaryhmän valmiusraportin läpikäynti ja budjetointikeskustelu, iltapäivällä sitten…
VAURAMO: Öljyntorjuntaryhmän? Oletko varma, että katsot oikean henkilön kalenteria?
MÖTTÖLÄ: Kuten olen Teille kertonut, kaupunginvaltuusto on päättänyt 5.4.2001, että Helsingin öljyntorjunta-asiat ovat liikuntaviraston vastuulla.
VAURAMO: Mikähän järki siinäkin mahtaa olla… Liikuntaahan se sisältää Pelastuslaitoksenkin toiminta, vaan ei sitä täällä ole. No, ei kai sille tässä vaiheessa mitään voi… Onko muuta?
MÖTTÖLÄ: Pitäisi taas jossain vaiheessa varata vuosihuolto ja katsastus teidän autollenne, mutta siinä ei ole kiirettä, kunhan kevään aikana.
VAURAMO: Taasko? Se rotiskohan on jo yli 5 vuotta vanha. Eikö me olla vieläkään saatu sitä vaihdettua?
MÖTTÖLÄ: Kuten muistamme, kaupunki tiukensi hankintasäännön rajoituksia sekä auton hinnan että päästörajoitusten suhteen. Emme ole löytäneet markkinoilta sellaista citymaasturia, joka mahtuisi uusiin rajoihin.
VAURAMO: Tämä on todella säälittävää. Kyllä kaverit yksityisellä puolella nauraisi, jos kertoisin että meillä on johtajilla samat säännöt kuin duunareilla. Muutenkaan en kehtaisi enää yhtään vuotta ajaa sillä vanhalla romulla, toiset vaihtaa joka vuosi ja kaupungillakin sentään neljän vuoden välein… Hei Möttölä!
MÖTTÖLÄ: Herra apulaiskaupunginjohtaja.
VAURAMO: Nyt mä sen keksin! Jos kerran meillä on vastuulla öljyntorjunta, niin kyllähän siihen pitää olla myös asianmukaiset vermeet! Laitetaan uusi hakemus ja sanotaan, että se tulee osittaiseen hälytysajoneuvokäyttöön, sitten eivät työsuhdeauton rajoitukset sitä koske.
MÖTTÖLÄ: Kaikella kunnioituksella, herra apulaiskaupunginjohtaja, en pidä kovin todennäköisenä, että tuo perustelu johtaisi toivottuun lopputulokseen.
VAURAMO: No, ei se ota, jos ei annakaan. Laitetaan vaan uusi hakemus vetämään, ei siinä mitään häviä. Ja Möttölä…
MÖTTÖLÄ: Herra apulaiskaupunginjohtaja…
VAURAMO: Kipaise jostain lainaksi haalarit, kypärä ja kumisaappaat. Laitetaan vetävä kuva hakemukseen liitteeksi.

TOINEN NÄYTÖS
20.3.2013, apulaiskaupunginjohtajan toimisto
Puhelin soi. VAURAMO vastaa.
VAURAMO: Apulaiskaupunginjohtaja Vauramo.
SJÖBLOM: Täällä puhuu Leila Sjöblom Kaupungin Sanomista. Onko teillä hetki aikaa?
VAURAMO: No ainahan aikaa on median edustajille. Miten voin auttaa?
SJÖBLOM: Meidän tietoomme on tullut, että olette hakenut uutta työsuhdeautoa, pitääkö tämä paikkansa?
VAURAMO: Juu, edellinen onkin ollut käytössä jo reippaasti yli ohjesäännön vaatiman ajan. Mutta näinä aikoina pitää itse kunkin osallistua säästämiseen.
SJÖBLOM: Oletteko tietoinen, että kaupungin säännön mukaan uusien työsuhdeautojen päästöjen määrä voi olla maksimissaan 100g/km. Ehdottamanne malli ei ole lähelläkään tuota, ja on se aika kalliskin.
VAURAMO: Kuulkaas nyt, minulla on aina mielessäni veronmaksajien etu. Kyllähän toimittaja tietää, että minun vastuualueellani on myös kaupungin öljyntorjunta?
SJÖBLOM: Itse asiassa en tiennyt.
VAURAMO: Ensi kerralla kannattaa ottaa taustoista paremmin selvää. Toimittaja varmasti ymmärtää, että öljyvahinko ei katsoa kelloa eikä kalenteria. Helsingissä ne yleensä tuppaavat osua merenrannoille. Kun sellainen tulee kohdalle, niin silloin on kiire eikä auta mennä jollain hybridillä, jonka voi joutua jättämään kilometrien päähän ja sitten ruveta kävelemään. Jos ei omalla autolla pääse, ei ole muuta vaihtoehtoa kun ostaa erikseen toinen auto, jolla pääsee perille saakka. Toimittajallekin on varmasti selvää, että kahden auton päästöt olisi yhteensä reippaasti yli 200g/km ja hankintahintakin korkeampi, eli kyllä tässä on koko ajan kaupungin kokonaistaloudellinen etu mielessä.
SJÖBLOM: Tuota näkökulmaa en tosiaan ajatellut. Sattuuko tuollaisia tilanteita useinkin?
VAURAMO: Herran kiitos, ei ole vielä Helsingin kohdalle osunut. Mutta minulla on kuitenkin kuva, jonka voisi lehteen laittaa.
SJÖBLOM: Herra apulaiskaupunginjohtaja, kiitos haastattelusta.
VAURAMO: Kiitos.

KOLMAS NÄYTÖS
21.3.2013, apulaiskaupunginjohtajan toimisto.
VAURAMO lukee  Kaupungin Sanomia. MÖTTÖLÄ istuu viereisessä huoneessa. Huoneiden välinen ovi on auki.
VAURAMO: Möttölä!
MÖTTÖLÄ saapuu.
MÖTTÖLÄ: Herra apulaiskaupunginjohtaja.
VAURAMO: Varaa vaan se vuosihuolto ja katsastus autolle, niin kuin puhuttiin… Muuten, mikäs se meidän säästötavoite tälle vuodelle oli?
MÖTTÖLÄ: Viisi miljoonaa euroa, herra apulaiskaupunginjohtaja.
VAURAMO: Möttölä, ottakaapa selvää, ketkä virastossa tuntevat Kaupungin Sanomien toimittajia. Laitetaan nyt säästötalkoot reippaasti liikkeelle, minulla on semmoinen kutina, että meillä on hallintoporras turhan raskaasti miehitetty. Niin kuin olen aina sanonut, meidän pitää kohdella veronmaksajien rahoja kuten omiamme.
MÖTTÖLÄ: Asia selvä, herra apulaiskaupunginjohtaja.

LOPPU.