Ja tapahtui niinä päivinä

"Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava." Nämä sanat, joilla Luukkaan evankeliumin toinen luku alkaa, ovat tuttuja kaikille vanhan raamatunkäännöksen aikana koulun joulujuhlissa istuneille. Augustus ei tosin käyttänyt keisarin titteliä, vaan oli vaatimattomasti "ensimmäinen kansalainen" (princeps). 

Augustuksen murhenaiheet tuskin loppujen lopuksi poikkesivat nykyisenkään liittovaltion päämiehen murheista: kapinalliset maakunnat, "terroristit", korruptio ja tietenkin budjetin tasapainottaminen. Ehkä valtakunnan puolustus oli tuohon aikaan enemmän esillä.

Suomessa, vaikka ei ole liittovaltio saatikka imperiumi, on myös etsitty ahkerasti keinoja verotulojen kasvattamiseen. Johtava taloudellinen ajattelija Björn Wahlroos on esittänyt ajatuksen kansalaisten vapaa-ajan verolle panemiseksi.

Valitettavasti tämä sinänsä luova ajatus on pahasti aikaansa jäljessä. Nykyään runsas vapaa-aika ja hyvä veronmaksukyky korreloivat voimakkaan negatiivisesti. Kaikkein eniten vapaa-aikaa omaavat päin vastoin jopa tarvitsevat yhteiskunnan tukea. Heidän osaltaan verojen lisääminen on yhtä tehokasta kuin käteispantin vaatiminen lainasta rahattomalta. 

Toisin oli Augustuksen aikaan. Vähiten vapaa-aikaa oli orjilla, joilla ei ollut työsopimuksessa viikkotunteja eikä vuosilomia. Heille ei olisi näin ollen kohdistunut merkittävää verorasitusta, mikä onkin hyvä, koska myöskään palkkaa ei maksettu työehtosopimuksen mukaisesti. Orjien omistajat taas hyötyivät heidän työstään oletettavasti sekä rahallisesti että lisääntyneenä vapaa-aikana, jolloin heitä olisikin sopinut verottaa.

Yhtenä ratkaisuna voisi olla orjuuden palauttaminen nyky-yhteiskuntaan, joka samalla myös auttaisi työttömyysongelmaan, mutta tätä ei voine pitää realistisena. Esitänkin toisen vaihtoehdon, joka vastaa paremmin nyky-ajan vaatimuksia.

Veroa on kaavailtu myös laskennalliselle "asuntotulolle", joka syntyy siitä kun niiden, jotka asuvat omassa asunnossaan ei tarvitse maksaa vuokraa itselleen. Tätä ajattelua voidaan loogisesti laajentaa asumiseen kiinteästi liittyviin kotitöihin - kuinka moni tekee niitä itse ja saa aiheettoman veroedun niihin kansalaisiin, jotka teettävät ne ulkopuolisilla? Tämä on selkeästi myös eriarvoistavaa. En huomioi tässä kotitalousvähennystä, joka mahdollistaa teettämisen myös muilla ilman veroja, kun näyttää siltä, että sen määrää ollaan vähentämässä ja varmaan aiheittain siitä luopumassa.

Verottamalla itse tehtyä kotitaloustyötä (esim. tiski 2€, siivous 20€) saavutettaisiin mm. seuraavia etuja:

• "Pimeä" kotitaloustyö saataisiin näkyväksi (myös BKT:hen), ja tästä tulisi huimaa kasvua tilastoihin
• Kotitaloustyön puuttuva arvostus nousisi. Nykyään ei kotitöiden tekemistä pidetä juuri minään, mutta kyllä ihmiset arvostavat sellaista, mistä joutuu maksamaan.
• Resurssit ohjautuisivat tarkemmin, kun ihmiset joutuvat miettimään kannattaako sittenkään alkamaan siivota vai pitäisikö kuitenkin olla ylimääräinen tunti palkkatyössä.
• Rahat kilisevät valtion kirstuun, koska vaikka kotitöitä voi tiettyyn rajaan asti vähentää, ei niistä kuitenkaan voi kokonaan luopua.

Muita ajatuksia fiskaalisen taloustasapainon palauttamiseen ovat vessamaksun ulottaminen myös kotiin (missä varmaan käydään eniten vessassa) ja työpaikoille (taas joutuu miettimään, kannattaako sittenkään pitää vessataukoa), ihmisen omistamien vaatekappaleiden määrän tai arvon mukaan määräytyvä vero (tarvitseeko niillä vaatteilla koreilla) sekä Internetiin kirjoittamista koskeva lupamaksu (sivutuotteena saadaan myös rekisteri kaikkien kirjoittajien nimistä ja sosiaaliturvatunnuksista, mitä tarvitaan myöhemmin terrorismin ja väärien ajatusten torjuntaan).

Olen varma, että myös Rooman ensimmäinen ja myöhemmät keisarit olisivat ottaneet tällaiset ajatukset ilolla vastaan, jos joku olisi niitä hoksannut esittää. Silloin meilläkin ehkä puhuttaisiin nyt latinaa ja sivistystaso olisi sen mukainen.